Yli vuosi sitten hellun kans olimme puhuneet että haluamme lapsen, mutta ei silti vielä vaan olimme miettineet että alkaisimme vuojen päästä, eli näihin aikoihin yrittämään lasta ja jätettään ehkäisy kokonaan pois. Suhde oli vakaalla pohjalla ja meillä oli menny tosi hyvin (menee vieläkin) ja muutenki oltiin puhuttu siihen malliin että halutaan olla yhdessä vielä vanhanaki jos vain on mahdollista.
Kaks viikkoa ennen juhannusta aloin oksentelemaan, mutta raskaus ei käynyt ihan heti mielessä sillä söin kuitenkin e-pillereitä ja luulin että oksentelu johtui rapulasta. Kolmantena päivänä aloin miettimään ettei tämä ole aivan normaalia eikä voi rapulasta johtua ko en ole kuitenkaan juonu. Hellun kans juteltiin näistä ja alettiin epäileen että olisin raskaana, mutta se tuntui jotenki mahdottomalta ajatukselta pillereitten takia. Hyvä ystäväni kävi ostamassa mulle raskaustestin ja siinä ystäväni kans juteltiin ja panikoin et mitä jos mie olenki raskaana, mitä mie teen, apuaaa... Vähän oli sekavat tunteet ja pelotti tehdä testi, mut pakkohan soli. Positiivistahan se näytti ja mikä tunne vyöry tuli; oli paniikkia, intoa, pelkoa, onnentunnetta, itkua, naurua...
Hellulle kerroin testin tuloksen ja hellu otti sen yllättävän rauhallisesti, liiankin ja se sekavoitti enempi minun tunteita ko en tiennyt et oliko se hyvä vai huono juttu hellun mielestä. Myöhemmin kuulin anopilta et hellu oli samana päivänä hälle sanonu et kuinka innoissaan oli ko sai kuulla et testi oli positiivinen että mie olen raskaana, mutta hän ei halunnut mulle näyttää sitä innostusta ettei hän vain olisi painostanut minua pitämään lasta, sillä hellu ties että hän haluaa pitää lapsen, mutta mie olin epävarma. En silti ollut täysin abortin kannalla vaan 35% sano että älä pidä ja 65% huus että joo, mutta mitä enempi puhuin hellulle niin sitä enemmän halusin pitää lapsen, sillä oltiin puhuttu että halutaan lapsi ja meillä menny muutenki tosi hyvin ja sitten se että ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi. Kerroin sitten hellulle et mihin lopputulokseen olin tullut ja voi että millainen onnen ilme hänen kasvoilleen tuli ko sanoin että kyllä meistä vanhemmat tulee.
En ole hetkeäkään katunu sitä päätöstä, sillä nyt olen maailman ihanimman tytön äiti ja hellun kans ollaan kihloissa. Vaikka joskus ero tulis niin se ei minua tule lannistamaan sillä minun elämään tulee aina kuulumaan Sofia, vaikka mitä tapahtuis ja son minun ykkös asia tässä elämässä ja menee kaiken muun edelle.